Tällä kertaa en aio unohtaa itseäni

Alkuperäinen teksti kirjoitettu 17.2.26

Oon tehnyt itselleni lupauksen vauvavuotta varten: en aio unohtaa itseäni olemalla vain pelkkä äiti. ❤️‍🩹 

Mä tein sen virheen kahdesti ja laitoin itseni, unelmani ja hyvinvointini sivuun vauva/pikkulapsivuosia eläessä. Eikä siitä mitään hyvää sitten seurannutkaan, vaan jäin kuormittavan arjen alle. Muodostui lumipalloefekti, joka eskaloitui täysin toisenlaiseen lopputulokseen mitä en olisi voinut arvata ensimmäistä vauvavuotta aloittaessani. 

Mutta en sano, että lopputulos olisi ollut maailmanloppu. Se taisi kuitenkin olla se mitä tarvitsin. Herätys siihen, että näin ei voi jatkua. 

Olen keräillyt omia palasiani kasaan viimeiset kolme vuotta ja jossain vaiheessa pystyin toteamaan, että alkaa olo vihdoin tuntumaan omalta itseltäni. 

Nyt kolmannella kerralla lupaan pitää itsestäni huolta ihan sieltä ruohonjuuritasolta asti. Eli vaikka kuinka väsyttäisi vauva-arjen pyörteissä, niin en unohda ihonhoitoa (ainakin pieni oma hetki päivään), en laita unelmiani sivuun (vaan menen niitä kohti sitä tahtia, kuin vain mulle suodaan) tai jää kökkimään neljän seinän sisälle (voin poistua kotoa vaikka tallille). 

Mä voin olla samalla Anna sekä äiti, joka ei huku täysin äitiyteen ja jätä kaikkea muuta odottamaan siihen asti, että tulee se "joskus" jotta elämän voi ottaa pauselta pois. 😌