Ihanan kamala & kamalan ihana imetys

Alkuperäinen teksti kirjoitettu 13.4.26

Mulla on kolme ihan erilaista imetyskokemusta (joista toki yksi vielä jatkuu). Ja mä olen monet tunnemyrskyt käynyt läpi niiden aikana. 

Esikoisen täysimetys kaatui kireään kielijänteeseen. Sen nipsautuksen jälkeen jatkettiin edelleen osittain korvikkeella, koska en enää jaksanut koittaa nostaa maitomääriä isommiksi. Mä olin ihan loppu, koska ensimmäiset kuusi viikkoa vauva-arkea olivat ihan kamalia juurikin sen kielijänteen takia. Tuo aika on jättänyt muhun pysyvät jäljet ja olen sanonutkin, etten halua enää kokea samaa.

Keskimmäinen synnyttyä pyysin jo synnärillä katsomaan kielijänteen, ettei ole sama juttu kuin esikoisella. No ei ollut, mutta täysimetys loppui siihen kun en herunut rintapumpulle ja piti saada juotettua vauvaa pullosta välillä. Muuten imetyskokemus oli ainakin osittain korjaava, koska selvittiin ongelmitta. Esikoisen kohdalla olin todella ehdoton täysimetyksen suhteen ja siitä haaveesta sitten pitikin luopua, mutta keskimmäinen kanssa en ottanut sen kummempia paineita. Siinä vaiheessa oli jotenkuten asiaa käsitellyt. 

Tämän kolmannen kanssa onkin ollut ihan erilainen alkutaival. Varovaisesti uskaltaisin sanoa, että tämä on se korjaava kokemus jota olen kaivannut. Vaikka täysimetys päättyisikin aiemmin mitä haluaisin, niin olen tästä imetysmatkasta saanut paljon enemmän mitä kuvittelin. 

Nyt kun täysimettää oikeasti, eikä leikisti 😅 niin kyllä tämä on ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa. Välillä imetys on ihaninta ikinä ja joskus sitten tekisi mieli lopettaa koko homma. Varsinkin tiheänimun kaudet on raskaita, kun vauva roikkuu kiinni ja saa suunnilleen juosten tehdä ruokaa ja laittaa pyykkejä. 

Toisaalta tämä on sitten hitsin helppoa, kun ei tarvitse puljata pulloilla ja ruoka on aina mukana. Toivoisin meidän pääsevän täysimetyksellä 6kk asti, mutta aika näyttää 😌

Millaisia imetyskokemuksia sulla on? 🍼